Krista: Syksy, se aika vuodesta kun omasta pihapiiristä tekee löytöjä ruokapöytään.
Pitkin kesää on toki jo syöty omaa salaattia ja yrttejä, perunoita ja pieniä porkkanoita. Pavuista ja kesäkurpitsoista on myös kerätty syötävää ja herukat poimittu pakastimeen mehumarjoiksi. Karhunvatukkakin intoutui pistämään parastaan ja makoisat marjat olivatkin erityisesti nuorempien tyttöjen mieleen.
Tänä vuonna mustikat olivat suuria ja
niitä oli paikoitellen niin paljon että varvut notkuivat. Itse en
kerennyt kuin muutaman kerran mustikkaan ja silloinkin mukana keikkui
koko tyttötrio, pienin selässä ja vanhemmat tietysti omin jaloin.
Pienimmälle isosiskot avuliaasti syöttivät mustikat suoraan
suuhun, samalla kun keräsivät omaa saalistaan pieniin poimureihinsa ja toki myös suihinsa, muuttuen koko ajan yhä sinisemmiksi. Onneksi anoppi keräsi ahkerasti meidänkin pakastimen
täyteen noita sinisiä vitamiinipommeja.
Tällä hetkellä omenapuut antavat parastaan, valkea kuulaat on jo syöty ja nyt on kanelien vuoro. Mummulasta haemme saavikaupalla omppuja jotka sitten viedään mehupuristamoon. Se mehu vasta herkkua on! Neidit M ja K odottavat jo innolla sitä hetkeä kun pääsevät mukin kanssa hakemaan ne ihan ensimmäiset mehumaistiaiset suoraan puristimesta. Vanhan, ja aivan liian suureksi kasvaneen, antonovkan oksat roikkuvat maassa omenoiden painosta, taidamme siis keitellä omppuhilloa isot satsit talven puurojen päällä syötäväksi.
Sadokorjuupuuhat ovat näin äiti-ihmisen näkökulmasta huomattavasti leppoisampia kuin kylvöpuuhat. Lapset kun haluavat toki olla mukana kaikessa ja kaikkialla. Pienet ja vikkelät kädet eivät välttämättä ihan aina onnistu saamaan kylvettäviä siemeniä oikeaan paikkaan ja ne sipuli-istukkaatkin saattavat löytyä ties mistä päin peltoa...
Makoisia sadonkorjuuhetkiä teillekin!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti