Onko teillä karkkipäivää?

KAZE: Onko karkkipäivä tarpeen? Olen pohtinut tätä jo ennen omien lasten syntymää, enkä oikein vieläkään tiedä mitä mieltä olisin. Yleisesti ottaen suhtaudun ruokaan aika rennosti. Minulle on tärkeintä on se, että kokonaisuus on kunnossa. Kun ruokavalio on monipuolista ja sisältää runsaasti kasviksia sekä riittävästi kalaa, olen tyytyväinen, enkä jaksa stressata syökö lapsi kylässä satunnaisesti yhden vai kolme keksiä. Ajatus karkkipäivästä tuntuu minusta jotenkin hankalalta ja sitovalta, vaikka tiedostan sen hyvätkin puolet.

Minulla ei ollut lapsena karkkipäivää. Itseasiassa mummini oli sitä mieltä, että suklaa kehittää lapsen älykkyyttä, joten aina tavatessamme (ja sitä tapahtui usein) sain palan suklaata. Enpä osaa sanoa, onko tällaisella tavalla ollut toivottua vaikutusta, mutta ainakin suhtautumiseeni karkkiin ja suklaaseen se on mielestäni vaikuttanut. Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta syödä kaapissa lojuvaa suklaalevyä tai karkkipussia nopeasti loppuun. Oikeastaan karkkia en edes osta juuri koskaan, ehkä kerran puolessa vuodessa.

Vaikka itse en ajatellut tyrkyttää lapsilleni suklaata paremman koulumenestyksen toivossa, minusta tuntuu, että jos karkista ei tehdä liian isoa juttua, siitä ei myöskään tulee ns. kiellettyä hedelmää. Käykö helposti niin, että koko viikon karkkia odottanut lapsi ahmii pussin aina hetkessä ja haluaa myöhemmin käyttää koko viikkorahansa karkkiin? Entä muut herkut? Minusta olisi outoa, jos karkkia saisi vain tiettynä päivänä, mutta rajoitus ei koskisi esimerkiksi jätskiä ja keksejä. Vai pitäisikö olla mieluummin herkkupäivä? Ja miten pitäisi toimia esimerkiksi kylässä? Jos on tarjolla karkkia, mutta ei ole karkkipäivä, saako ottaa? Ja jos ei saa, onko se liian julmaa, jos muut kuitenkin syövät? Karkkipäivä myös ikävästi "velvoittaisi" ostamaan karkkia joka viikko, kaipasi lapsi sitä tai ei.

Tällä en nyt tarkoita, että lapsen pitäisi saada jatkuvasti karkkia tai muitakaan herkkuja. Esimerkiksi meillä ei todellakaan ole karkkia joka viikko, ei edes joka kuukausi. Suklaata meillä on yleensä kaapissa aina, mutta sitä otetaan lähinnä viikonloppuisin kahvin kanssa. Tai illalla, kun lapset ovat jo nukkumassa. Pullaa, keksiä ym. syödään lähinnä kylässä tai silloin kun meille tulee vieraita. Yleensä neiti L on siis saanut maistaa herkkuja silloin kun aikuisetkin syövät, mutta ei mielestäni liikaa.

Toisaalta karkki- tai herkkupäivässä olisi hyviäkin puolia. Homma on selkeä, ja jos lapsi alkaa kinuamaan kaupassa karkkia, voi aina perustella, että nyt ei ole karkkipäivä. Lapsi ei saa liikaa sokeria ja karkin syöminen korkeintaan kerran viikossa on parempi vaihtoehto myös hampaiden kannalta.

Tai ehkä päätös pitää tehdä lasten luonteet huomioiden. Jos karkinhimo on kova, karkkipäivä on varmasti tarpeen syönnin rajoittamiseksi. Mutta vielä on aikaa miettiä, 2.5-vuotias ei mielestäni karkkipäivää tarvitse. Tällaista lauantai-illan pohdintaa tällä kertaa. Muidenkin kokemuksia karkkipäivästä olisi kiva kuulla! :)